Tähtituoli - Stjärnstolen

On pitänyt hieman kiirettä ja blogi on jäänyt hieman hiljaiseksi näin alkuvuodesta. Voitteko muuten uskoa, että tässä on nyt jo vuosi pyöritetty tätä yritystä. Itse ei oikein meinaa mennä jakeluun asia. Ei olla pidetty avajaisia, eikä edes vuosijuhlaa...ehkä me korjataan se 10-vuotis juhlissa sitten. ;)

Mutta siis asiaan. Eli töitä on tehty, vaikka kirjoituksia ei ole tullut. Tässä tälläinen sivuprojekti kaverille joululahjaksi. Tuossa se kyllä vielä kaapin päällä odottelee pääsyä perille, mut hei...onhan ensivuonnakin joulu. ;)

Det har varit lite bråttom och bloggen har hamnat lite på efterkälken. Vi har ju förresten hållit igång ett helt år redan. Det är knappt så man förstår det själv. Inte har vi hunnit med öppnings fest och inte heller 1-årsjubileum...kanske när det blir dags för 10-årsjubileum... ;)

Men till saken. Vi har jobbat även om ingenting skrivits. Här ett litet sidoprojekt, tänkt som julklapp till en kompis. Den står nog på skåpet här ännu och väntar, men det snart är det ju jul igen...

Perus koivuinen pinnatuoli lakkapinnalla. Kulahtanut ja käytetyn näköinen. Pinnat irti ja ne liimattiinkin uusiksi.

Helt normal spjälstol i lackad björk, sliten och använd. Några spjälor var lösa och de limmades såklart.

Työvaiheita ei tullut kuvattua, oli niin kiire saada valmiiksi...Mutta tälläinen siitä tuli...

Blev inga foton av arbetsmomenten, då det var så bråttom. Men sån blev den...

Joku ehkä tunnistaa tästä jotain aiempaa, jota on korjattu. Eli tämä menee samaan kotiin, johon meni valkoinen arkku, jossa oli musta tähti.

Ser kanske lite bekant ut? Denhär ska till samma hem som den vita kistan med svart stjärna.

Kiiltoa löytyy...melko hyvä , vaikka ei meillä ihan korkeakiiltoa oikein saakkaan, kun ei ole tiloja, mutta siihen nähden oikein kiva tuli.

Blank blev den också. Inte perfekt, men med tanke på våra utrymmen och att den är målad med pensel så blir den nog godkänd. :)

Ateneumin taidemuseo - Konstmuseet Ateneum

Minulla on ollut etuoikeus ja kunnia päästä jo useamman kerran maalaamaan Kansallisgallerian näyttelyseiniä. Kiitos ja kumarrus tästä kunniasta ja ilosta. Instagramin puolella (MH_Lastu) onkin jo saanut katsella muutamia otoksia viime viikkojen työstä. Mutta ajattelin kertoa teille kuvin ja etenkin sanoin hieman Ateneumista ja siellä työskentelystä.

Vuonna 1887 valmistunut rakennus itsessään jo on näkemisen arvoinen. Eli seuraavan kerran kun vierailet Helsingissä ja sinulla ei ole mukamas varaa maksaa sisäänpääsymaksua näyttelyyn, niin ota itsellesi aikaa ihaillaksesi itse rakennusta. Itse jaksan edelleen joka kerta töihin mennessäni ja kahvia hakiessani katsella upeaa julkisivua ja sen koristelua. Ja aina löytyy joku uusi kohta ja ulottuvuus...muotokuvia, medaljonkeja, tekstiä...wau.

Jag har redan flera gånger haft fördelen och äran att få måla utsällnings-utrymmena vid Finlands nationalgalleria. Ett stort tack för den här glädjen och äran. De som följer oss på Instagram (MH_Lastu) har redan fått se en del av jobbet de senaste veckorna. Men jag tänkte berätta lite mer om Ateneum här, och om arbetet vi gör där.

Byggnaden som är byggd 1887 är en upplevelse i sig själv. Så nästa gång du är i Helsingfors och tycker det är för dyrt att gå på utställning, så ta dig åtminstone tid att beundra byggnaden. Själv orkar jag alltid beundra fasaden  med alla sina utsmyckningar. Och alltid hittar man nya detaljer och dimensioner...

 Sitten päästäänkin itse työntekoon...astutaan ovesta sisään ja siellä ne odottaa. Valtaisat salit ja seinät. Kiipeät telineelle ja toinen, kun puhuu alhaalla tyhjässä salissa, niin mitään selvää et saa, koska kaiku on niin valtaisa. Välillä on pakko lurauttaa muutama nuotti suusta ihan vain akustiikan takia. ;) Sitä en tiedä, että mitä muu henkilökunta on tästä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut sanomista.

Så till själva arbetet... Man stiger in genom dörren och där väntar de, enorma salar och väggar. Du klättrar upp på ställningen, och att försöka tala med kollegan som stannar nere på golvet är hopplöst, på grund av det enorma ekot i de jättestora salarna. Ibland måste man sjunga bara för akustikens skull ;) Vet inte vad personalen tycker on det här, men än har ingen klagat.

Työnteko on Ateneumissa tiimityöskentelyä. Mieluiten kolmisin, kahdestaankin toki onnistuu. Yksi maalari on ylhäällä telineillä ja kaksi alhaalla. Se mikä tästä tekee haastavaa on toki tämä tiimityöskentely, mutta myöskin se, että seinät eivät ole niin sanotusti rissapinnalla (telalla maalattuja) vaan sinne tehdään sivellinjälki sinne seinään.Työjärjestys siis kulkee pähkinänkuoressa jotenkin näin; Ylhäällä olija levittää maalia telalla ja tekee sivellin jäljen. Alhaalla olija telaa maalia seinään sivellinjäljen päälle ja toinen maalari tekee sivellinjäljet alhaalta ylös häivyttäen. Ja siis tietenkin alaosan rajaus, telineen siirto kokoajan eteenpäin (maalipinnat eivät saa kuivahtaa ylä- ja alaosan välissä). Tässä hommassa näissä seinissä tulee hiki. ;)

Det är lagarbete som gäller vid Ateneum. Helst ska man vara tre, men två går nog om man måste. En målare uppe på ställningen och två nere på golvet. Lagarbetet måste funka perfekt. En annan utmaning är att det ska vara penselyta på väggarna. Målaren uppe på ställningen rullar alltså ut färgen och slätar över med pensel på den övre delen av väggen. Nere på golvet rullar en målare resten av väggen och den tredje slätar över med pensel och flyttar ställningen osv. Och bråttom är det, färgen får inte hinna torka det minsta mellan momenten.

 Pääsalin huonekorkeus tai seinäkorkeus ei taida kovin paljoa viidestä metristä jäädä. Siinä voi jokainen miettiä millaisillä telan / sivellinvarsilla ja voimilla joutuu seinää maalaamaan ja sivelemään. 

Vägghöjden i huvudsalen är nog inte mycket under fem meter. Så ni kan tänka er hur långa förlängningsskaft som behövs och hur tungt det är att jobba med dessa. 

 Tästä oviaukosta mahtuu pidempikin ihminen kulkemaan. Oikeassa reunassa muuten rappusten kaide ja pylväs, jotka maalasimme myös. Tässä vielä valkoisena.

Genom den här dörröppningen ryms även en längre person. Till höger trappräcken och pelare som vi också målade, här dock ännu omålade.

Tässä ystäväni, työkollegani Piia antamassa hieman perspektiiviä seinien koosta.

Här min vän och kollega Piia, ger lite uppfattning om hur enorma väggytor vi talar om.

Kuin myös tässä myös. Tämä on siis suuren salin suurin seinä. Kolme maalaria ja kaksi tuntia siinä menee ammattilaisiltakin. Ja taukoja ei pidetä, koska maalihan kuivuu. Kyllä siinä saa dödöt kyytiä. :D

Även här lite perspektiv. Det här är största väggen i stora salen. Det krävs tre målare och två timmar även om man är proffs. Och pauser har man inte tid med, färgen får ju inte torka. Deodoranten sätts minsann på prov. :D

Ja koska Ateneumissa ollaan, niin pitihän sitä tälläinen taiteellinen telinekuva ottaa teille.

Och eftersom det är Ateneum, så måste man ju ta en lite konstnärlig bild åt er.

Tässä kaiteiden maalaus jo käynnissä. Maalina Empire, kyllä tiesi päivänpäätteeksi maallanneensa. Onneksi on isot salit ja haisut hieman leviää. Tämäkin on helpoin tehdä kahdestaan, toinen telaa, toinen sivelee. Kyllä kelpasi taas kollegan Piian kanssa työskennellä...yhteistyö sujuu kuin tanssi.

Målning av trappräcken på gång. Målades med Empire, och det kände man nog av vid slutet av dagen. Stora salar som tur var, så ångorna blir inte alltför koncentrerade. Det här går också bäst om man är två, en rullar och den andra kommer efter med pensel.

Ja tässä jo valmiina (näin nopeaa se on. ;)). Empire on puolihimmeä alkydimaali. Ylemmässä kuvassa kaide siis vielä märkä, siksi niin kiiltävän näköinen. Totesin kyllä kollegalle, että ei olisi ollenkaan huono idea vetää ihan kiiltäväksi noita kaiteita ja pylvästä. Mutta empire sopinee paremmin vanhan talon tyyliin kuitenkin. :)

Vielä lopuksi haluan kiittää Ateneumin työntekijöitä. Olen oppinut paljon siitä miten taidenäyttelyt pystytetään ja miten paljon työtä siitä koituu. Olen päässyt katsomaan taidetta läheltä ja nauttimaan hyvästä seurasta kaiken työnteon keskellä. Toivottavasti näemme taas!

Färdigt! Tänkt så fort det går :). Empire är en halvmatt alkydfärg. På den övre bilden är färgen våt ännu och ser därför så blank ut. Vi konstaterade nog att helblankt inte skulle vara helt fel men halvmatt passar nog bättre in i ett gammalt hus ändå.

Ännu vill jag tacka Ateneums personal. Jag har lärt mig massor om hur mycket arbete som ligger bakom konstutställningar och vad som krävs. Jag har fått se allt på nära håll och fått njuta av gott sällskap bland allt jobb. Hoppas vi ses igen!

Toisenlainen arkku - Annorlunda kista

On erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Tässä yhden arkun kunnostus hieman perinteisemmin, kuin edellisen...Maalarilla meinasi välillä mennä sormi suuhun, mutta tutkitaan ja hutkitaan ja niin miehen sanat "ihan niinkuin sille ei olis koskaan tehty mitään" -kruunasi tämän tekeleen ja maalarin mielen.

Det finns lika många åsikter som det finns människor. Här en mer traditionell kist-renovering än senast. Målaren fick en del att fundera på men det löste sig till sist. Och gubbens ord "ser ut som det aldrig blivit gjort nåt åt den" -var pricken på i:et.

Tästä siis lähdimme. Arkku oli joskus ehkä 70-80-luvulla kunnostettu. Lohkemia oli paljon ja no...arkku oli aika surullisen oloinen tänne tullessaan.

Utgångsläget. Kistad hade blivit fixad senast nångång på 70-80-talet. Den såg ganska medfaren ut.

Keskellä oli hienosti maalattu kranssi ja nimi Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Arkulla oli siis ikää. Kerrostusta oli valtavasti. Edellinen kunnostaja oli siloittanut kaiken tasaiseksi spakkelilla. Mikä silloin ja edelleenkin joskus ja jotkut käyttävät tekniikkana. Itse olemme sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa ikä saa ja pitää näkyä. Ja vähempi on parempi. Asikas toki aina päättää, mitä tehdään, mutta voimme antaa vinkkejä ja mielipiteitä asiasta. :)

Mitt på locket fanns en målad krans och texten Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Så nog hade den åldern inne minsann. Det fanns många lager och förra fixaren hade täckt över allt med spackel. Vilket då var helt normalt och tekniken används fortfarande ibland i vissa kretsar. Själv tycker vi i vissa fall att åldern får och ska synas. Och mindre är ofta bättre. Kunden bestämmer ju såklart, men vi kan ge tips och råd.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa irtoava aines pois ja korjata vauriot, mutta kun irroittelin kerroksia löysin arkun alkuperäiset värit ja tekstit ja ai että kun syyhytti tuoda alkuperäisyys kokonaan esiin ja riisua arkku. Asiakkaan kanssa sitten juteltiin ja päätettiin, että koitetaan tuoda se alkuperäinen ilme arkkuun takaisin.

Till en början var det tänkt att löst material tas bort och skadorna repareras, men under de lösa lagren hittades de ursprungliga färgerna och texten och oj vad det började klia i fingrarna att få återställa kistan till sitt ursprungliga skick. Diskussion fördes med kunden och beslutet togs att återställa kistan.

Tästä siis omma lähti. Kranssin alta paljastui alkuperäinen teksti ilman kransseja ja krumeluureja, ootrauksetkin löytyivät pohjalta.

Ursprunglig text hittades under kransen, utan krans och krumelurer, gammal ådring syns också underst.

Riisumista...etenkin taottujen metalliosien putsaus toi mielestäni arkun eloon. Spakkeli ei mielestäni kuulu metallin päälle...ainakaan näissä määrin kuin tässä arkussa oli...

Att få bort allt spackel, speciellt från de smidda metalldelarna, väckte nytt liv i kistan.

Ja sitten kun kaikki oli putsattu ja puhdistettu ylimääräisistä spakkeleista ja kerroksista lähdettiin etsimään värejä, ootrattiin vanhan mallin mukaan ja lopuksi tietenkin vielä alkuperäisellä keltaisella nimi ja vuosiluku paikoilleen. Maalari oli jälleen tyytyväinen.

Så när allt blivit putsat och tvättat och allt överflödigt material tagits bort, så blev det att söka reda på rätt färger och nyanser. Ådring enligt gammal modell och så texten såklart. Målaren var nöjd än en gång.

Oikein kiva. Kranssi tosiaan jäi pois, koska sitä ei alkuperäisessekään ollut. Nimikin hieman muuttui matkanvarrella. Lovisa oli päällä, mutta Luvisa U:lla alla, joten Luvisa tuli myös kanteen. Asiakas oli ilmeisen tyytyväinen ja seuraava asiakkaan arkku odotteleekin kuivumista pajalla. Siitä tuonnempana kesällä sitten. ;)

Riktigt fin. Kransen lämnades bort eftersom den ursprungligen inte funnits. Namnet ändrades också lite. Lovisa stod det ju på locket när vi fick kistan men längst under alla lager och spackel stod klart och tydligt Luvisa. Så Luvisa blev det. Kunden var mer än nöjd och hade med sig ännu en kista åt oss när de hämtade Luvisa.

Keittiön tuoli - Kökstol

Joskus esineet ovat päässeet hyvinkin surulliseen kuntoon. Yleensähän huonekaluista ei tarvitse ottaa kuin kuvia, mutta nyt oli pakko ottaa ihan video. Olkaa hyvät, tässä hieman hupia; Saanko esitellä tanssiva tuoli;

Ibland hinner föremål bli i väldigt dåligt skick innan nån förbarmar sig över dem. Oftast nöjer vi oss med att ta foton, men i det här fallet behövdes en filmsnutt. Varsågoda, den dansande stolen:

Jälkeen videota ei valitettavasti ole, koska siitä ei olisi paljoa iloa, kun tuoli ei enää tanssi. 

Nån "efter" film blev det inte, eftersom den inte dansar längre.

Martin siis korjasi liitoksia, pari uutta puuta joutui vaihtamaan kokonaan, mutta tuoliin haluttiin jättää mahdollisimman paljon ikää. 

Martin öppnade och reparerade alltså alla fogar, ett par helt nya delar blev det också, men vi försökte behålla så mycket gammalt som möjligt.

 Lopputulos tässä:

Slutresultatet:

Pintakäsittely tehty ihan perinteisellä pellavaöljymaalilla.

Ytbehandlad med äkta gammeldags linoljefärg.

Isompaa pintaa - Större ytor

Vaikka blogissa pyöriikin vain kuvia korjatuista huonekaluistam, niin MH Lastu tekee siis päätyönään remontteja (juujuu, tämä ei ehkä nyt ole tullut hirvittävän hyvin ilmi, mutta ehkä se joskus vielä tulee ;)). Niillä tämä homma pyörii eteenpäin ja pystymme tarjoamaan ohessa tätä huonekalukorjausta.

Viime keväänä saimme soiton Ruotsista, että omalla kotikadullamme olisi pientä remontoitavaa. Sisäkattoa pitäisi maalata, keittiön kaapit, lattioita ja portaita. Mahtavaa! Vanha talo ja perinteitä kunnioittava perhe. Maalari jo valikoi pellavaöljymaaleja ja värejä ja sormet syyhysi päästä hommiin. Homman piti olla valmis heinäkuun alkuun, jotta asukkaat pääsisivät viettämään kesälomansa rakkaassa paikassa. No, aina, ei edes joka kerta, asiat vanhojen talojen kanssa ei suju niinkuin on ajateltu. Lyhyesti virsi kaunis, maalari huomasi keittiön kaappeja tyhjentäessä, että takalevy oli ihan mössöä. Sieltä löytyi sitten hieman ikävämpi yllätys, joka on viivästyttänyt remonttia ja edelleen hommat on hieman vaiheessa.

Tässä kuitenkin hieman kuvia millaisia remontteja MH Lastu mm.tekee


Även ni får se mest bilder av fina möbler och sånt, så är MH Lastus huvudsyssla faktiskt ytrenoveringar. Kanske ni får se mer av dem i framtiden. Det är dehär jobben som håller igång oss och gör att vi kan erbjuda högklassiga möbelreparationer till skäliga priser.

Förra våren fick vi ett samtal från Sverige, om lite småfix i granngården. Innertak skulle målas, likaså köksskåpen, golv och trappor. Finemang! Gammalt hus och ägare som värdesätter hållbar kvalitet. Målaren valde redan ut linoljefärger och kulörer och bara väntade på att få komma igång. Projektet skulle vara färdigt i juni, så familjen kunde tillbringa sin sommar på sitt favoritställe. Nå, med gamla hus så går det inte alltid, inte ens varje gång, som man har tänkt sig. Vi tänkte börja med köksskåpen, och för att göra en lång historia kort, så lade vi då märke till att bakväggen i skåpen var ställvis väldigt mjuk. Där hittades då en litet tråkigare överraskning som fördröjt det hela, och fortfarande finns mer att göra.

Piippu oli vuotanut ja lattiaa jouduttiin avaamaan alakertaan ja seinä riisumaan.

Vatten hade läckt in runt skorstenen, vi öppnade upp vägg och mellantak.

Tässä näkyy lattian paikkaus. Vanhaa lankkulattiaa on turha repiä kokonaan auki, jos sen osaa paikata vanhaan tyyliin. ;)  Kivointa oli, että asiakkan omasta puutavarasta höylättiin uudet lattialankut. Seinä paikattiin ja päälle laitettiin kovalevy, kuten muualla. Kovalevyn naulat ja saumat paikattu "kuitilla".

Ihoplappat igen. Onödigt att riva hela golvet om det går att lappa och bevara den rätta känslan. De nya golvplankorna hyvlades till, för hand, av kundens egna plankor. På väggen sattes "kovalevy", lika som innan. Skarv och spikrader täckta med pappersremsor.

Ja ihan kuin mitään ei olisi koskaan seinälle tehtykään. Asiakkaalla oli onneksi tapettia jäljellä, joten ei tarvinnut kuin vedellä pintaan. Asiakas jatkaa itse tästä remonttia yläkerrassa. ;)

Skulle nästan tro att ingen nånsin hänt. Som tur var fanns några rullar med samma tapet undangömda.

Toinen esimerkki muurinrappauksen korjaus:

Rappning:

Keittiössä olevan hellan takana muuri oli pahasti halkeillut...

Spismuren i köket var ganska sprucken...

...ja ihan "kopsu" eli vanhat laastit oli jokseenkin kokonaan irti.

...och "ihålig", alltså i stort sett helt lös från underlaget.

Tälläinen tiilipinta sieltä tuli esiin. Ei kovin kauan mennyt "purkamisessa", koska materiaali oli niin irtonaista. Likaista hommaa kuitenkin ja paikat on hyvä muistaa suojata hyvin!

En ganska frisk vägg hittades under. Tog inte länge att riva, men ganska smutsigt arbete.

Ja tässä valmista pintaa. Käsirappauslaastilla tehty. Ensin karkeaa, sitten hienompaa. Ja päälle tietenkin perinteitä kunnioittaen kalkkimaali. Nyt pinta hengittää ja pysynee kunnossa vaikka talo on vain kesäkäytössä. Ja tietenkin putket maalattiin pellavaöljymaalilla kauniiksi.

Färdigt. Grovt under, finare ovanpå. Och till sist traditionell kalkfärg ovanpå. En yta som andas och torde hållas i skick även i en sommarbostad. Rören målades förstås med linoljefärg.

Ja edellisestä kuvasta voit kurkata minkä näköinen katto on, kun sen maalaa oikein ja oikealla maalilla. Tämän näköinen on "ennen" kuva:

På föregående bild kan ni också titta på taket. Nymålat, med linoljefärg. "Före" bild ses här under:

Eli asiakkaalle myyty kaupassa täysin väärä maali vanhaan kattoon. Ja tässä tulos.

Helt fel färg hade sålts åt kunden av "experterna" i butiken. Så kan det se ut.

Kaikki ensin pois, pesu, pientä katon korjausta (oikealla kuvassa) ja uusi maali (perinteinen pellavaöljy tietenkin) , niin avot tuli hieno.

Grundlig putsning och tvätt, lappning av taket (till höger) och ny färg. Linolja så klart.

Tämä talo kaikista vastoinkäymisistä huolimatta on ollut ihana paikka työskennellä. Kiitos siitä kuuluu tietenkin omistajille, jotka arvostavat laatua ja perinteitä.

Huset har varit ett roligt projekt trots motgångarna. Det kan vi tacka ägarna för, som förstår sig på kvalitet och traditioner.

1800-lukua - 1800-tal

Kirjoitinkin jo aiemmin tuosta tuolin korjaus prosessista ja lupailin täydestä setistä sitten kuvia. Joten tässä näitä tulee.

Vi skrev redan tidigare om reparationen av stolarna och lovade bilder av hela setet. Här kommer de...

Vanha pöytä 1800-luvun loppupuolelta.

Gammalt bord från slutet av 1800-talet.

Jalkaosa on erittäin kaunis. Vasemmalla puolella putsaamaton. Oikealla putsattu jalka. Alunperin pöytä on ollut punainen.

Foten är ganska härlig modell. Till vänster orörd, till höger ordentligt tvättad. Ursprungligen har bordet varit rött.

Maalarikaan ei päässyt oikein selvyyteen, että mitä tämä oli...kenties vanha vaha valunut pöydän alle tai kalkkia? Aika ällöttävä oli kuitenkin.

Målaren fick ingen klarhet i vad det här var. Gammalt vax som runnit under bordet..? Eller kalk..? Ganska äckligt i allafall.

Ja tässä jälleen näkyy mitä pelkällä putsauksella saa aikaiseksi.

Grundlig tvätt gör underverk.

Tuoleja oli kaikkiaan neljä. Nämäkin olleet alunperin punaiset. Vasemmalla oleva on jossain vaiheessa ootrattu. Ja kaikki nämä oli siis kunnostettu noin 30 vuotta takaperin, mutta ilmeisesti silloin ei oltu maalattu.

Stolarna var fyra allt som allt, de har också varit röda till att börja med. Stolen till vänster har i nått senare skede blivit ådrad. De här hade ju blivit lagade runt 30 år sen, men tydligen inte målade.

Tässä setti perinteisellä Falu punaisella pellavaöljymaalilla maalattuna. Söpö ryhmä kaikenkaikkiaan.

Faluröd linoljefärg. Ganska bedårande bordsgrupp.

Ja tässä vielä yksi puuttuva tuoli. Viimeinen tuoli jätettiin asiakkaan toiveesta korjaamatta, koska korjauksesta olisi tullut niin mittava. Ja mielestäni melko hauska nähdä mistä lähdettiin liikkeelle ja mihin päädyttiin lopunperin. Väri ei tee oikeutta näin kuvissa. Mutta kaikenkaikkiaan oikein onnistunut entisöinti. Asiakkaan vanhan rouvan sanoin; "Nämä on ihan kuin karkkeja! Aivan ihanat."

Och med sista stolen. Sista stolen blev inte reparerad, på kundens begäran, eftersom den var så dålig att det hade blivit frågan om en nytillverkning. Roligt att se utgångsläget och slutresultatet på samma gång iaf. Kulören kommer inte till sin rätt i de här bilderna, men en väldigt lyckad restaurering blev det. Med kundens ord; "Underbara, de är som godisbitar".

Strömsö - NOT

Tiedätkö sen tunteen...kun kaikki ei mene ihan putkeen. Ei lähellekään niinkuin Strömsössä. Mut ku painaa vaan eteenpäin, niin kyllä se siitä. ;)

Huonekaluja meillä huolletaan laidasta laitaan. Tässä hyvä esimerkki millainen muutos voi olla vanhassa uudessa 90-luvun pöydässä.

Tarina alkoi siitä, kun asiakas toi pöydän verstaalle ja toivoi sen maalattavan valkoiseksi. No lasihan pitää saada pois ja ruvettiin sitä sitten nostamaan, mutta sepäs olikin vuosien saatossa jämähtänyt kiinni reunaan. Asiakkas oli sitä mieltä, että jos on mennäkseen rikki, niin menee. Joten muutaman hetken irvisteltyäni lasi lähti kivineen irti ja vieläpä ehjänä...kunnes...

 ....oltiin laittamassa lasia takaisin paikoilleen niin se tapahtui..lasi kolahti ja klingkling kivet oli pitkin poikin. Eihän siinä mitään mutta juuri oli asiakkaalle ilmoitettu, että lasi saatiin ehjänä irti. XD No siinä sitten hetken tuumailtuani totesin, että katotaan nyt mitä tästä kehittyy. Päätin sitten, että enpäs soitakaan asiakkaalle, vaan yllätän hänet (onneksi tuttu asiakas, joten uskalsin tämän tehdä). Ja lähdin kehittelemään asiaa eteenpäin. Otin kaikki kivet irti ja rupesin maalaushommiin.

Tadaa...Ihan eri pöytä tuli...

Väsäsin kukkasabluunin freehandina koristamaan lasia...

Asiakas halusi molempiin päihin, joten tässä lopputulos sitten on. Uudesta vielä uudempaakin siis. Aina voi tuunata...eikä aina tarvii kaatopaikalle ensin suunnata. ;)

Kirstu - Kista

Paljon valmistuu tässä seuraavien viikkojen aikana. Tässä yksi valmistunut projekti. Vanha arkku käsiteltiin asiakkaan toiveiden ja sisustuksen mukaan. Hieman sydän itki verta, mutta tuli siitä aika kiva kuitenkin. Saas nähdä mitä asiakas sanoo, kun saa kirstun kotiin.

En fin fin gammal kista är äntligen färdig. Den här kista har reparerad enligt kundens önskemål och inredning.  Vi ska se vad kunden säger när hon får sin kista hem.

Tästä lähdettiin...hienot lohenpyrstöliitokset ja puutapitukset. <3

Här började vi. Fina laxknut och trä spikar. <3

Maali oli pahasti irti, kirstua oli säilytetty ulkovarastossa pitkään, joten ensi töikseen liitokset saivat kuivua parin kuukauden ajan sisätiloissa ennenkuin varsinaisia hommia edes aloitettiin.

Mål var verkligt dålig redan. Kistan hade varit i en kallt förråd och till början kistan bara väntade några månader att den tårkar.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Valkoista ja mustaa ja kiiltävää.

Så här blev det. Vit, svart och blank.

Tässä hieman paremmin näkee tuota kiiltoa. Vaikka ensin tosiaan kauhistelin tätä modernia olemusta, mutta siitä tulikin aika kiva tähtineen kaikkineen. :)

Man ser lite bättre glansen i den här bilden. Först var jag lite bestört av den här modern essens, men det blev ganska skön med stjärna och allt. :)

Keinutuoli - Gungstol

Tämän keinutuolin hain vanhan rouvan kotoa.  Rouvan mies oli sen muinoin vintiltä löytänyt, osista kasannut , muutamia lisäosia tehnyt ja maalannut. Keinutuoli on melko vanha...veikkaisin jopa 1800 luvun puolta. Maalikerroksia löytyi viisi kuusi. Alunperin on tainnut olla ootrattu. Mutta rouva halusi sen vain hieman siistimmäksi ja käsinojat kiinnitettyä kunnolla, kun olivat irti. Joten asiakkaan toiveesta, näin mentiin;

Gamla frun ringde mig och jag gick och tittade på den här fin gammal gungstol. Hennes man hade hittat den från vinden, sättat ihop av bitar, gjort några nya del och målad. Jag hittade fem, sex stycke mållager. Ursprungligen den har varit odrad. Frun vill bara har den lite snyggare och att karmen skulle fastnas bättre. Så här går vi;

Tästä lähdettiin. Valitettavasti kuvasta ei näy, että pinta oli melko kehno jokapaikasta. Halkeamia (niitä nyt vanhoissa huonekaluissa ei voi välttää), ja maalipinta ja kerrokset näkyivät kyllä selvästi.

Den var början. Allt är lite så och så. Sprickor och målet var...nå...ganska hemskt.:)

Käsinojat olivat irti. Ne irroitettiinkin rungosta kokonaan, kiilattiin ja liimattiin kunnolla kiinni. Nyt pysyvät keinumisen tahdissa mukana.

Karmen var lös. De tog vi bort och limade fast. Nu kan man gunga.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Tässä vaiheessa maalari ajatteli, että "huomenna pääsen pintamaalin kimppuun". Toisin kävi. Maalikerroksia oli niin valtavasti, että kun lisäsin pohjamaalia ja hieman kittailin pahimpia koloja, niin maalikerrokset lähti pohjast asti irti. Maalari teki itselleen sitten lisää hommia. ;)

Det gick int som i Strömsö. Målaren tänkte att "imorgon ska jag måla täckefärg". Det gick int så. Det finns så många lager att när jag grundmålade och spacklade lite så kom alla de gamla mållager bort i några platser. Mera jobb till målaren.

Vaikeuksien kautta voittoon. Uskoisin että asiakas on tyytyväinen. Vai mitä luulet? Kelpaa kiikkua taas tulevat vuodet. Kaunis malli kyllä. :)

Från svårigheter till vinst säger man på finska. Jag tror att kunden är nöjd. Vad tror du? Så vackert model. :)