Lipasto - Byrå

Se, että blogi on ollut hiljainen, ei tarkoita sitä, ettäkö ei olisi töitä, päinvastoin. ;)

Att det varit lugnt på bloggen betyder inte att vi inte gjort något, tvärtom. ;)

Laitetaapas nyt vaikka tälläinen lipaston siistiminen tänne. Hieno vanha suvussa pitkään ollut lipasto kaipasi hieman hohtoaan takaisin. Yleisilme oli ihan siisti. Kuten alla kuvasta huomaatte.

Här en gammal byrå som funnits i samma släkte en längre tid. Såg rätt så bra ut vid första anblick.

Mutta lähempi tarkastelu kertoo, että lipasto on elämää nähnyt. Ja kuten kovin moni lipasto, joka on ennen ollut vanhassa omakotitalossa ja tuotu sitten kerrostalo asuntoon, niin kutistumista on tapahtunut huimasti.

Men närmare granskning visar att byrån levt en hel del. Det här beror på att dagen inomhusklimat är mycket torrare än för 100 år sen då den här tillverkades, vilket leder till att träet krymper mer än tillverkaren kunnat ana.

Kolme neljästä jalasta oli korjauksen tarpeessa. Yksi jalka jouduttiin uusimaan kokonaan. Kaksi korjattiin kiiloilla ja viimeinen olikin ehjä ja "vain huollettiin" .

Tre av fyra ben behövde reparation. Två lappades med kilar och ett nytillverkades. Det sista benet fick nöja sig med upputsning.

Kaunista puuta. Lakka ja jopa petsi olivat vuosien saatossa kuluneet kannesta paikoitellen aika pahasti.

Vackert trä, björk. Lacken och till och med betsen hade slitits bort på utsatta ställen.

Kutistumisen huomasi laatikoista...ja

Hur mycket träet torkat och krympt märks och i lådbottnarna och...

...selkäpuolelta ehkäpä parhaiten. Kaikki nämä korjattiin puupaikoilla, jotta käyttömukavuus paranisi ja ulkonäkö saataisiin ennalleen.

...på baksidan. Allt dethär reparerades genom att lådbottnarna och baksidorna klövs itu och skarvades i med lämpliga träribbor.

Ja tässä lipasto odottelee kotiin pääsyä. Pinnat putsattiin, paikkailtiin petsejä ja pinnalle sellakkaa monen monta kerrosta, jotta saatiin hieno kiilto takaisin lipastoon. Kanteen vielä vaha, jotta käyttömukavuus parantuu.

Här väntar den på att få åka hem. Ytorna putsades, betsen bättrades på och till sist många lager shellack ovanpå. Avslutades med vax som sista ytlager.

Vielä toisesta suunnasta. Hienosti heijastuu pinnasta valo. Asiakas kiitti ja kumarsi ja oli tyytyväinen. Lipastoa kelpaa taas pitää esillä seuraavat 100 vuotta. ;)

Från andra sidan. Blank och fin. Kunden tackade och bockade. Nu förtjänar byrån att stå på hedersplats i 100 år till.

Ompelulipasto - Syskrin

On ihmisiä, jotka ymmärtää mitä teemme täällä. On ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä teemme täällä. Ja niin se varmaan tulee aina olemaan. Mutta se mikä saa tämän maalarin onnelliseksi ja tyytyväiseksi on se, kun näkee miten onnellinen ja tyytyväinen, joskus jopa liikuttunut, asiakas yleensä on työmme lopputuloksesta.

Det finns folk som faktiskt förstår vad vi gör här, och det finns folk som inte har en aning om vad vårt arbete innebär. Så kommer det säkert alltid att vara. Men det som gör oss väldigt lyckliga och nöjda är att se hur nöjda och lyckliga, kanske rörda t.o.m, våra kunder oftast är när de ser slutresultatet av vårt arbete.



Tässä asiakkaan tuoma "koru", ompelulipasto. Joskus jostain syystä valkoiseksi tämäkin maalattu ja vieläpä melko kehnosti. Mutta koru silti. Asiakas muisti tämän lapsuudestaan mustaksi ja ajattelinkin sen alkuun olevan jopa mahdollista, mutta petsihän sieltä alta paljastui.

Här har vi kundens dyrbarhet, ett syskrin. Nångång av någon orsak har den blivit vitmålad, och ganska slarvigt målad därtill. Men speciell ändå. Kunden kom ihåg att den varit svart i hennes barndom. Och så såg det ut till att börja med, men till slut kom en mörkbetsad yta fram under all färg.

Tässä ilmeisesti syy, miksi lipasto oli päätetty joskus maalata. Eli vanha sellakka oli saatu kannesta pilattua. Sääli sinänsä, ammattitaitoinen entisöijä olisi voinut korjata ja putsata tuon huomattavasti helpommin kuin minä nyt jälkeenpäin, kun joutui koko lipaston huoltamaan.

Troligen orsaken till att skrinet målats. Shellack ytan hade blivit skadat. Synd, en kunnig restaurerare hade enkelt fixat den skadan, mycket enklare än jag nu då hela skrinet måste fixas.

Yksi kahvoista oli hävinnyt matkanvarrella, joten siihen tein uuden.

Ett handtag hade försvunnit under årens gång, så jag gjorde ett nytt.

Tälläinen koru siitä sitten tuli. Pikkasen koristeltiin korua vielä enemmän ja vaihdettiin kaikki ruuvit messinkisiksi. Ihana! <3

Skrinet blev till ett vackert smycke. Som pricken på i:et byttes alla skruvar till mässingskruvar. Underbar!

Nyt tuli tuonne facebookin puolelle niin pajon kyselyä ompelulipaston käsittely menetelmistä, että kirjoitan tänne alle nyt vielä näin suomeksi, että mitä tälle lipastolle oikein tapahtui matkan varrella. Eli maalit poistettiin. Ihan perinteinen maaliskraba on mulla käytössä. Muistakaa varoa, ettette riko puun pintaa! Sitten kun maali oli saatu pois alkoi tehokkaampi siivoaminen siklillä. Mulla on tollanen 10 siikliä, jotka pidetään terässä (tästä asiasta pitäisi kirjoittaa ihan oma blogi postaus). Siitä ehkä sitten myöhemmin. Eli kun ostat kaupasta siklin sillä voi toki siklata, mutta lopputulos on parempi kun opettelee teroituksen. Petsin päällä oli siis sellakka, jonka otin siklillä pois ja koloista sitten ihan tuollaisella askarteluveitsellä.

Sitten pinnat hiottiin, mulla oli käytössä 240 vahvuista paperia ja sitten ihan teräsvillaa (karkea 2). Pieni kostutus väliin ja toinen rundi hiomista. Sitten pinnat olivatkin petsi valmiit. Tässä lipastossa petsitä oli Liberonin spriipohjainen harmaatammi, jolla käsittelin pinnat kahteen kertaan. Sitten seuraavaksi lähdettiinkin lisäämään pintaa kirkkaalla sellakalla (tästäkin pitäisi tehdä ihan oma kirjoituksensa tänne blogiin). ;) Kun pintaa saa sellakalla kasvatettua ja on tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on tapana laittaa jokin vaha hieman suojaamaan sitä sellakkaa, joka on herkempi kuin muut lakat (tästäkin kirjoitan sitten joskus blogiin. ;)).  Tässä lipastossa käytin karnauba nestemäistä vahaa. Levitys - kuivuminen - kiillotus. Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään, jos herää kysymyksiä vastaan mielelläni.

Pirtinpöytä uusiksi - Köksbord makeover

Maalari tarvitsi työpöydän ja oma vanha pirtinpöytä oli vailla käyttöä. Mutta ennenkuin se hyväksyttiin käyttöön, pieni uudistus oli paikallaan.

Målaren  behövde ett nytt arbetsbord, och vårt eget gamla köksbord hade blivit överflödigt. Naturligtvis behövde det förnyas en aning.

Maalari oli hieman häteinen ja unohti ottaa sen virallisen "ennen" kuvan, koska pöytä piti saada valmiiksi. Mutta tästä se lähti. Uusi pinta esiin höylällä. Martin tykkäsi teroittaa terän tämän jälkeen. ;)
Målaren hade lite bråttom som vanligt och glömde ta "före" bilder. Men ungefär här började det, ny yta hyvlas fram, och Martin fick vässa hyvelstål efteråt... ;)

Ja tälläinen siitä tuli...Petsi pintaan, vähän vanhennusta nurkkiin ja jalat valkoiseksi.
Och så blev det... Betsad skiva, lite föråldring i hörnen och vita ben.

Tässä vielä penkistä hieman kuvaa...ihan perinteinen pirtti-ryhmä.
Ännu en bild av bänken... en helt vanlig bordsgrupp.

Näin kivassa kunnossa oli myös pöydän pinta. Mänty ja lakka...niin rumaksi se kyllä menee ajan saatossa...
Ungefär i samma skick var även bordsskivan. Lackad tall... blir väldigt fult med tiden...

Ja tässä se "jälkeen" kuva. Siitä tuli kertakaikkisen söpö! Ja siis seinällä se pirtin penkki. ;)
Efter. Väldigt sött! Och bänken hamnade på nåt sätt på väggen. ;)

mummolan pöytä - "fammos" bord

Ostin tämän pöydän itselleni ompelupöydäksi. Siitä tuli jostain syystä Perniön mummi mieleen ja varmaan moni muistaa vastaavanlaisia pöytiä mummoloista tai kesämökeiltä. Tämä siro jatkettava pöytä oli useaan kertaan saanut maalia pintaan. Pöydän pintataso oli ilmeisesti kerniliinasta saanut ihanan tahmaisan pinnan ja oli aika surullisessa kunnossa. Ajattelin siis hieman fiksata kaunokaista ja no miehen sanoin; "Et sä voi tota pitää ompelupöytänä. Se on liian hieno!" Joten tämä kaunokainen etsii uutta kotia. Se on nähtävillä meillä pajalla ja suosittelenkin tulemaan katsomaan ihan livenä, jos mahdollista koska kuvat eivät anna oikeutta mahtavalle pinnalle. :)

Det här bordet skulle bli mitt sybord. De flesta av er minns säkert liknande bord från "fammos"  eller sommarstugan. Detta, liksom de flesta andra liknande, hade många lager färg på sig. Ytan var ganska sorglig och kletig och hade spår efter vaxduk som alla bord täcktes med en gång i tiden. Så jag fixade till det lite och gubben sa; "Det där kan du inte sy på, det är för fint..!" Så bordet söker ett nytt hem, vi rekommenderar att ni kommer in och tittar på det med egna ögon, eftersom fotografierna inte gör rättvisa åt denna skönhet. :)

Tästä lähdettiin...ajatus oli putsata ja katsoa mitä alta löytyy.
Utgångsläget... tanken var att putsa lite och se vad som finns under.

Ainakin kahta eri punaista löytyi reunoista ja runko oli ennen ollut vihreä myös.
Åtminstone två nyanser av rött och även benen hade varit gröna.

Ja tässä hän on...koko komeudessaan. Eli siis kaiken maalin alta löytyi aivan mielettömän kaunis viilu, jonka sain putsattua niin hyvin, että petsi pintaan ja avot.
Och här är det... i hela sin skönhet. Under all färg  fanns alltså en otroligt fin faneryta av flammig björk, som gick att putsa så bra att det gick att betsa och lakka.

Jatkopalalla. Kuten sanottu, kuvat eivät tee oikeutta pinnalle.
Med förlängningsbit, som sagt, bilderna gör inte ytan rättvisa.

lähikuvaa koivuloimuviilusta.
Närbild av masurbjörkfaneren.