Toisenlainen arkku - Annorlunda kista

On erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Tässä yhden arkun kunnostus hieman perinteisemmin, kuin edellisen...Maalarilla meinasi välillä mennä sormi suuhun, mutta tutkitaan ja hutkitaan ja niin miehen sanat "ihan niinkuin sille ei olis koskaan tehty mitään" -kruunasi tämän tekeleen ja maalarin mielen.

Det finns lika många åsikter som det finns människor. Här en mer traditionell kist-renovering än senast. Målaren fick en del att fundera på men det löste sig till sist. Och gubbens ord "ser ut som det aldrig blivit gjort nåt åt den" -var pricken på i:et.

Tästä siis lähdimme. Arkku oli joskus ehkä 70-80-luvulla kunnostettu. Lohkemia oli paljon ja no...arkku oli aika surullisen oloinen tänne tullessaan.

Utgångsläget. Kistad hade blivit fixad senast nångång på 70-80-talet. Den såg ganska medfaren ut.

Keskellä oli hienosti maalattu kranssi ja nimi Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Arkulla oli siis ikää. Kerrostusta oli valtavasti. Edellinen kunnostaja oli siloittanut kaiken tasaiseksi spakkelilla. Mikä silloin ja edelleenkin joskus ja jotkut käyttävät tekniikkana. Itse olemme sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa ikä saa ja pitää näkyä. Ja vähempi on parempi. Asikas toki aina päättää, mitä tehdään, mutta voimme antaa vinkkejä ja mielipiteitä asiasta. :)

Mitt på locket fanns en målad krans och texten Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Så nog hade den åldern inne minsann. Det fanns många lager och förra fixaren hade täckt över allt med spackel. Vilket då var helt normalt och tekniken används fortfarande ibland i vissa kretsar. Själv tycker vi i vissa fall att åldern får och ska synas. Och mindre är ofta bättre. Kunden bestämmer ju såklart, men vi kan ge tips och råd.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa irtoava aines pois ja korjata vauriot, mutta kun irroittelin kerroksia löysin arkun alkuperäiset värit ja tekstit ja ai että kun syyhytti tuoda alkuperäisyys kokonaan esiin ja riisua arkku. Asiakkaan kanssa sitten juteltiin ja päätettiin, että koitetaan tuoda se alkuperäinen ilme arkkuun takaisin.

Till en början var det tänkt att löst material tas bort och skadorna repareras, men under de lösa lagren hittades de ursprungliga färgerna och texten och oj vad det började klia i fingrarna att få återställa kistan till sitt ursprungliga skick. Diskussion fördes med kunden och beslutet togs att återställa kistan.

Tästä siis omma lähti. Kranssin alta paljastui alkuperäinen teksti ilman kransseja ja krumeluureja, ootrauksetkin löytyivät pohjalta.

Ursprunglig text hittades under kransen, utan krans och krumelurer, gammal ådring syns också underst.

Riisumista...etenkin taottujen metalliosien putsaus toi mielestäni arkun eloon. Spakkeli ei mielestäni kuulu metallin päälle...ainakaan näissä määrin kuin tässä arkussa oli...

Att få bort allt spackel, speciellt från de smidda metalldelarna, väckte nytt liv i kistan.

Ja sitten kun kaikki oli putsattu ja puhdistettu ylimääräisistä spakkeleista ja kerroksista lähdettiin etsimään värejä, ootrattiin vanhan mallin mukaan ja lopuksi tietenkin vielä alkuperäisellä keltaisella nimi ja vuosiluku paikoilleen. Maalari oli jälleen tyytyväinen.

Så när allt blivit putsat och tvättat och allt överflödigt material tagits bort, så blev det att söka reda på rätt färger och nyanser. Ådring enligt gammal modell och så texten såklart. Målaren var nöjd än en gång.

Oikein kiva. Kranssi tosiaan jäi pois, koska sitä ei alkuperäisessekään ollut. Nimikin hieman muuttui matkanvarrella. Lovisa oli päällä, mutta Luvisa U:lla alla, joten Luvisa tuli myös kanteen. Asiakas oli ilmeisen tyytyväinen ja seuraava asiakkaan arkku odotteleekin kuivumista pajalla. Siitä tuonnempana kesällä sitten. ;)

Riktigt fin. Kransen lämnades bort eftersom den ursprungligen inte funnits. Namnet ändrades också lite. Lovisa stod det ju på locket när vi fick kistan men längst under alla lager och spackel stod klart och tydligt Luvisa. Så Luvisa blev det. Kunden var mer än nöjd och hade med sig ännu en kista åt oss när de hämtade Luvisa.

Keittiön tuoli - Kökstol

Joskus esineet ovat päässeet hyvinkin surulliseen kuntoon. Yleensähän huonekaluista ei tarvitse ottaa kuin kuvia, mutta nyt oli pakko ottaa ihan video. Olkaa hyvät, tässä hieman hupia; Saanko esitellä tanssiva tuoli;

Ibland hinner föremål bli i väldigt dåligt skick innan nån förbarmar sig över dem. Oftast nöjer vi oss med att ta foton, men i det här fallet behövdes en filmsnutt. Varsågoda, den dansande stolen:

Jälkeen videota ei valitettavasti ole, koska siitä ei olisi paljoa iloa, kun tuoli ei enää tanssi. 

Nån "efter" film blev det inte, eftersom den inte dansar längre.

Martin siis korjasi liitoksia, pari uutta puuta joutui vaihtamaan kokonaan, mutta tuoliin haluttiin jättää mahdollisimman paljon ikää. 

Martin öppnade och reparerade alltså alla fogar, ett par helt nya delar blev det också, men vi försökte behålla så mycket gammalt som möjligt.

 Lopputulos tässä:

Slutresultatet:

Pintakäsittely tehty ihan perinteisellä pellavaöljymaalilla.

Ytbehandlad med äkta gammeldags linoljefärg.

Ompelulipasto - Syskrin

On ihmisiä, jotka ymmärtää mitä teemme täällä. On ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä teemme täällä. Ja niin se varmaan tulee aina olemaan. Mutta se mikä saa tämän maalarin onnelliseksi ja tyytyväiseksi on se, kun näkee miten onnellinen ja tyytyväinen, joskus jopa liikuttunut, asiakas yleensä on työmme lopputuloksesta.

Det finns folk som faktiskt förstår vad vi gör här, och det finns folk som inte har en aning om vad vårt arbete innebär. Så kommer det säkert alltid att vara. Men det som gör oss väldigt lyckliga och nöjda är att se hur nöjda och lyckliga, kanske rörda t.o.m, våra kunder oftast är när de ser slutresultatet av vårt arbete.



Tässä asiakkaan tuoma "koru", ompelulipasto. Joskus jostain syystä valkoiseksi tämäkin maalattu ja vieläpä melko kehnosti. Mutta koru silti. Asiakas muisti tämän lapsuudestaan mustaksi ja ajattelinkin sen alkuun olevan jopa mahdollista, mutta petsihän sieltä alta paljastui.

Här har vi kundens dyrbarhet, ett syskrin. Nångång av någon orsak har den blivit vitmålad, och ganska slarvigt målad därtill. Men speciell ändå. Kunden kom ihåg att den varit svart i hennes barndom. Och så såg det ut till att börja med, men till slut kom en mörkbetsad yta fram under all färg.

Tässä ilmeisesti syy, miksi lipasto oli päätetty joskus maalata. Eli vanha sellakka oli saatu kannesta pilattua. Sääli sinänsä, ammattitaitoinen entisöijä olisi voinut korjata ja putsata tuon huomattavasti helpommin kuin minä nyt jälkeenpäin, kun joutui koko lipaston huoltamaan.

Troligen orsaken till att skrinet målats. Shellack ytan hade blivit skadat. Synd, en kunnig restaurerare hade enkelt fixat den skadan, mycket enklare än jag nu då hela skrinet måste fixas.

Yksi kahvoista oli hävinnyt matkanvarrella, joten siihen tein uuden.

Ett handtag hade försvunnit under årens gång, så jag gjorde ett nytt.

Tälläinen koru siitä sitten tuli. Pikkasen koristeltiin korua vielä enemmän ja vaihdettiin kaikki ruuvit messinkisiksi. Ihana! <3

Skrinet blev till ett vackert smycke. Som pricken på i:et byttes alla skruvar till mässingskruvar. Underbar!

Nyt tuli tuonne facebookin puolelle niin pajon kyselyä ompelulipaston käsittely menetelmistä, että kirjoitan tänne alle nyt vielä näin suomeksi, että mitä tälle lipastolle oikein tapahtui matkan varrella. Eli maalit poistettiin. Ihan perinteinen maaliskraba on mulla käytössä. Muistakaa varoa, ettette riko puun pintaa! Sitten kun maali oli saatu pois alkoi tehokkaampi siivoaminen siklillä. Mulla on tollanen 10 siikliä, jotka pidetään terässä (tästä asiasta pitäisi kirjoittaa ihan oma blogi postaus). Siitä ehkä sitten myöhemmin. Eli kun ostat kaupasta siklin sillä voi toki siklata, mutta lopputulos on parempi kun opettelee teroituksen. Petsin päällä oli siis sellakka, jonka otin siklillä pois ja koloista sitten ihan tuollaisella askarteluveitsellä.

Sitten pinnat hiottiin, mulla oli käytössä 240 vahvuista paperia ja sitten ihan teräsvillaa (karkea 2). Pieni kostutus väliin ja toinen rundi hiomista. Sitten pinnat olivatkin petsi valmiit. Tässä lipastossa petsitä oli Liberonin spriipohjainen harmaatammi, jolla käsittelin pinnat kahteen kertaan. Sitten seuraavaksi lähdettiinkin lisäämään pintaa kirkkaalla sellakalla (tästäkin pitäisi tehdä ihan oma kirjoituksensa tänne blogiin). ;) Kun pintaa saa sellakalla kasvatettua ja on tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on tapana laittaa jokin vaha hieman suojaamaan sitä sellakkaa, joka on herkempi kuin muut lakat (tästäkin kirjoitan sitten joskus blogiin. ;)).  Tässä lipastossa käytin karnauba nestemäistä vahaa. Levitys - kuivuminen - kiillotus. Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään, jos herää kysymyksiä vastaan mielelläni.