torstai 10. maaliskuuta 2016

Tähtituoli - Stjärnstolen

On pitänyt hieman kiirettä ja blogi on jäänyt hieman hiljaiseksi näin alkuvuodesta. Voitteko muuten uskoa, että tässä on nyt jo vuosi pyöritetty tätä yritystä. Itse ei oikein meinaa mennä jakeluun asia. Ei olla pidetty avajaisia, eikä edes vuosijuhlaa...ehkä me korjataan se 10-vuotis juhlissa sitten. ;)

Mutta siis asiaan. Eli töitä on tehty, vaikka kirjoituksia ei ole tullut. Tässä tälläinen sivuprojekti kaverille joululahjaksi. Tuossa se kyllä vielä kaapin päällä odottelee pääsyä perille, mut hei...onhan ensivuonnakin joulu. ;)

Det har varit lite bråttom och bloggen har hamnat lite på efterkälken. Vi har ju förresten hållit igång ett helt år redan. Det är knappt så man förstår det själv. Inte har vi hunnit med öppnings fest och inte heller 1-årsjubileum...kanske när det blir dags för 10-årsjubileum... ;)

Men till saken. Vi har jobbat även om ingenting skrivits. Här ett litet sidoprojekt, tänkt som julklapp till en kompis. Den står nog på skåpet här ännu och väntar, men det snart är det ju jul igen...

Perus koivuinen pinnatuoli lakkapinnalla. Kulahtanut ja käytetyn näköinen. Pinnat irti ja ne liimattiinkin uusiksi.

Helt normal spjälstol i lackad björk, sliten och använd. Några spjälor var lösa och de limmades såklart.

Työvaiheita ei tullut kuvattua, oli niin kiire saada valmiiksi...Mutta tälläinen siitä tuli...

Blev inga foton av arbetsmomenten, då det var så bråttom. Men sån blev den...

Joku ehkä tunnistaa tästä jotain aiempaa, jota on korjattu. Eli tämä menee samaan kotiin, johon meni valkoinen arkku, jossa oli musta tähti.

Ser kanske lite bekant ut? Denhär ska till samma hem som den vita kistan med svart stjärna.

Kiiltoa löytyy...melko hyvä , vaikka ei meillä ihan korkeakiiltoa oikein saakkaan, kun ei ole tiloja, mutta siihen nähden oikein kiva tuli.

Blank blev den också. Inte perfekt, men med tanke på våra utrymmen och att den är målad med pensel så blir den nog godkänd. :)

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ateneumin taidemuseo - Konstmuseet Ateneum

Minulla on ollut etuoikeus ja kunnia päästä jo useamman kerran maalaamaan Kansallisgallerian näyttelyseiniä. Kiitos ja kumarrus tästä kunniasta ja ilosta. Instagramin puolella (MH_Lastu) onkin jo saanut katsella muutamia otoksia viime viikkojen työstä. Mutta ajattelin kertoa teille kuvin ja etenkin sanoin hieman Ateneumista ja siellä työskentelystä.

Vuonna 1887 valmistunut rakennus itsessään jo on näkemisen arvoinen. Eli seuraavan kerran kun vierailet Helsingissä ja sinulla ei ole mukamas varaa maksaa sisäänpääsymaksua näyttelyyn, niin ota itsellesi aikaa ihaillaksesi itse rakennusta. Itse jaksan edelleen joka kerta töihin mennessäni ja kahvia hakiessani katsella upeaa julkisivua ja sen koristelua. Ja aina löytyy joku uusi kohta ja ulottuvuus...muotokuvia, medaljonkeja, tekstiä...wau.

Jag har redan flera gånger haft fördelen och äran att få måla utsällnings-utrymmena vid Finlands nationalgalleria. Ett stort tack för den här glädjen och äran. De som följer oss på Instagram (MH_Lastu) har redan fått se en del av jobbet de senaste veckorna. Men jag tänkte berätta lite mer om Ateneum här, och om arbetet vi gör där.

Byggnaden som är byggd 1887 är en upplevelse i sig själv. Så nästa gång du är i Helsingfors och tycker det är för dyrt att gå på utställning, så ta dig åtminstone tid att beundra byggnaden. Själv orkar jag alltid beundra fasaden  med alla sina utsmyckningar. Och alltid hittar man nya detaljer och dimensioner...

 Sitten päästäänkin itse työntekoon...astutaan ovesta sisään ja siellä ne odottaa. Valtaisat salit ja seinät. Kiipeät telineelle ja toinen, kun puhuu alhaalla tyhjässä salissa, niin mitään selvää et saa, koska kaiku on niin valtaisa. Välillä on pakko lurauttaa muutama nuotti suusta ihan vain akustiikan takia. ;) Sitä en tiedä, että mitä muu henkilökunta on tästä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut sanomista.

Så till själva arbetet... Man stiger in genom dörren och där väntar de, enorma salar och väggar. Du klättrar upp på ställningen, och att försöka tala med kollegan som stannar nere på golvet är hopplöst, på grund av det enorma ekot i de jättestora salarna. Ibland måste man sjunga bara för akustikens skull ;) Vet inte vad personalen tycker on det här, men än har ingen klagat.

Työnteko on Ateneumissa tiimityöskentelyä. Mieluiten kolmisin, kahdestaankin toki onnistuu. Yksi maalari on ylhäällä telineillä ja kaksi alhaalla. Se mikä tästä tekee haastavaa on toki tämä tiimityöskentely, mutta myöskin se, että seinät eivät ole niin sanotusti rissapinnalla (telalla maalattuja) vaan sinne tehdään sivellinjälki sinne seinään.Työjärjestys siis kulkee pähkinänkuoressa jotenkin näin; Ylhäällä olija levittää maalia telalla ja tekee sivellin jäljen. Alhaalla olija telaa maalia seinään sivellinjäljen päälle ja toinen maalari tekee sivellinjäljet alhaalta ylös häivyttäen. Ja siis tietenkin alaosan rajaus, telineen siirto kokoajan eteenpäin (maalipinnat eivät saa kuivahtaa ylä- ja alaosan välissä). Tässä hommassa näissä seinissä tulee hiki. ;)

Det är lagarbete som gäller vid Ateneum. Helst ska man vara tre, men två går nog om man måste. En målare uppe på ställningen och två nere på golvet. Lagarbetet måste funka perfekt. En annan utmaning är att det ska vara penselyta på väggarna. Målaren uppe på ställningen rullar alltså ut färgen och slätar över med pensel på den övre delen av väggen. Nere på golvet rullar en målare resten av väggen och den tredje slätar över med pensel och flyttar ställningen osv. Och bråttom är det, färgen får inte hinna torka det minsta mellan momenten.

 Pääsalin huonekorkeus tai seinäkorkeus ei taida kovin paljoa viidestä metristä jäädä. Siinä voi jokainen miettiä millaisillä telan / sivellinvarsilla ja voimilla joutuu seinää maalaamaan ja sivelemään. 

Vägghöjden i huvudsalen är nog inte mycket under fem meter. Så ni kan tänka er hur långa förlängningsskaft som behövs och hur tungt det är att jobba med dessa. 

 Tästä oviaukosta mahtuu pidempikin ihminen kulkemaan. Oikeassa reunassa muuten rappusten kaide ja pylväs, jotka maalasimme myös. Tässä vielä valkoisena.

Genom den här dörröppningen ryms även en längre person. Till höger trappräcken och pelare som vi också målade, här dock ännu omålade.

Tässä ystäväni, työkollegani Piia antamassa hieman perspektiiviä seinien koosta.

Här min vän och kollega Piia, ger lite uppfattning om hur enorma väggytor vi talar om.


Kuin myös tässä myös. Tämä on siis suuren salin suurin seinä. Kolme maalaria ja kaksi tuntia siinä menee ammattilaisiltakin. Ja taukoja ei pidetä, koska maalihan kuivuu. Kyllä siinä saa dödöt kyytiä. :D

Även här lite perspektiv. Det här är största väggen i stora salen. Det krävs tre målare och två timmar även om man är proffs. Och pauser har man inte tid med, färgen får ju inte torka. Deodoranten sätts minsann på prov. :D


Ja koska Ateneumissa ollaan, niin pitihän sitä tälläinen taiteellinen telinekuva ottaa teille.

Och eftersom det är Ateneum, så måste man ju ta en lite konstnärlig bild åt er.

Tässä kaiteiden maalaus jo käynnissä. Maalina Empire, kyllä tiesi päivänpäätteeksi maallanneensa. Onneksi on isot salit ja haisut hieman leviää. Tämäkin on helpoin tehdä kahdestaan, toinen telaa, toinen sivelee. Kyllä kelpasi taas kollegan Piian kanssa työskennellä...yhteistyö sujuu kuin tanssi.

Målning av trappräcken på gång. Målades med Empire, och det kände man nog av vid slutet av dagen. Stora salar som tur var, så ångorna blir inte alltför koncentrerade. Det här går också bäst om man är två, en rullar och den andra kommer efter med pensel.

Ja tässä jo valmiina (näin nopeaa se on. ;)). Empire on puolihimmeä alkydimaali. Ylemmässä kuvassa kaide siis vielä märkä, siksi niin kiiltävän näköinen. Totesin kyllä kollegalle, että ei olisi ollenkaan huono idea vetää ihan kiiltäväksi noita kaiteita ja pylvästä. Mutta empire sopinee paremmin vanhan talon tyyliin kuitenkin. :)

Vielä lopuksi haluan kiittää Ateneumin työntekijöitä. Olen oppinut paljon siitä miten taidenäyttelyt pystytetään ja miten paljon työtä siitä koituu. Olen päässyt katsomaan taidetta läheltä ja nauttimaan hyvästä seurasta kaiken työnteon keskellä. Toivottavasti näemme taas!

Färdigt! Tänkt så fort det går :). Empire är en halvmatt alkydfärg. På den övre bilden är färgen våt ännu och ser därför så blank ut. Vi konstaterade nog att helblankt inte skulle vara helt fel men halvmatt passar nog bättre in i ett gammalt hus ändå.

Ännu vill jag tacka Ateneums personal. Jag har lärt mig massor om hur mycket arbete som ligger bakom konstutställningar och vad som krävs. Jag har fått se allt på nära håll och fått njuta av gott sällskap bland allt jobb. Hoppas vi ses igen!