Ompelulipasto - Syskrin

On ihmisiä, jotka ymmärtää mitä teemme täällä. On ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä teemme täällä. Ja niin se varmaan tulee aina olemaan. Mutta se mikä saa tämän maalarin onnelliseksi ja tyytyväiseksi on se, kun näkee miten onnellinen ja tyytyväinen, joskus jopa liikuttunut, asiakas yleensä on työmme lopputuloksesta.

Det finns folk som faktiskt förstår vad vi gör här, och det finns folk som inte har en aning om vad vårt arbete innebär. Så kommer det säkert alltid att vara. Men det som gör oss väldigt lyckliga och nöjda är att se hur nöjda och lyckliga, kanske rörda t.o.m, våra kunder oftast är när de ser slutresultatet av vårt arbete.



Tässä asiakkaan tuoma "koru", ompelulipasto. Joskus jostain syystä valkoiseksi tämäkin maalattu ja vieläpä melko kehnosti. Mutta koru silti. Asiakas muisti tämän lapsuudestaan mustaksi ja ajattelinkin sen alkuun olevan jopa mahdollista, mutta petsihän sieltä alta paljastui.

Här har vi kundens dyrbarhet, ett syskrin. Nångång av någon orsak har den blivit vitmålad, och ganska slarvigt målad därtill. Men speciell ändå. Kunden kom ihåg att den varit svart i hennes barndom. Och så såg det ut till att börja med, men till slut kom en mörkbetsad yta fram under all färg.

Tässä ilmeisesti syy, miksi lipasto oli päätetty joskus maalata. Eli vanha sellakka oli saatu kannesta pilattua. Sääli sinänsä, ammattitaitoinen entisöijä olisi voinut korjata ja putsata tuon huomattavasti helpommin kuin minä nyt jälkeenpäin, kun joutui koko lipaston huoltamaan.

Troligen orsaken till att skrinet målats. Shellack ytan hade blivit skadat. Synd, en kunnig restaurerare hade enkelt fixat den skadan, mycket enklare än jag nu då hela skrinet måste fixas.

Yksi kahvoista oli hävinnyt matkanvarrella, joten siihen tein uuden.

Ett handtag hade försvunnit under årens gång, så jag gjorde ett nytt.

Tälläinen koru siitä sitten tuli. Pikkasen koristeltiin korua vielä enemmän ja vaihdettiin kaikki ruuvit messinkisiksi. Ihana! <3

Skrinet blev till ett vackert smycke. Som pricken på i:et byttes alla skruvar till mässingskruvar. Underbar!

Nyt tuli tuonne facebookin puolelle niin pajon kyselyä ompelulipaston käsittely menetelmistä, että kirjoitan tänne alle nyt vielä näin suomeksi, että mitä tälle lipastolle oikein tapahtui matkan varrella. Eli maalit poistettiin. Ihan perinteinen maaliskraba on mulla käytössä. Muistakaa varoa, ettette riko puun pintaa! Sitten kun maali oli saatu pois alkoi tehokkaampi siivoaminen siklillä. Mulla on tollanen 10 siikliä, jotka pidetään terässä (tästä asiasta pitäisi kirjoittaa ihan oma blogi postaus). Siitä ehkä sitten myöhemmin. Eli kun ostat kaupasta siklin sillä voi toki siklata, mutta lopputulos on parempi kun opettelee teroituksen. Petsin päällä oli siis sellakka, jonka otin siklillä pois ja koloista sitten ihan tuollaisella askarteluveitsellä.

Sitten pinnat hiottiin, mulla oli käytössä 240 vahvuista paperia ja sitten ihan teräsvillaa (karkea 2). Pieni kostutus väliin ja toinen rundi hiomista. Sitten pinnat olivatkin petsi valmiit. Tässä lipastossa petsitä oli Liberonin spriipohjainen harmaatammi, jolla käsittelin pinnat kahteen kertaan. Sitten seuraavaksi lähdettiinkin lisäämään pintaa kirkkaalla sellakalla (tästäkin pitäisi tehdä ihan oma kirjoituksensa tänne blogiin). ;) Kun pintaa saa sellakalla kasvatettua ja on tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on tapana laittaa jokin vaha hieman suojaamaan sitä sellakkaa, joka on herkempi kuin muut lakat (tästäkin kirjoitan sitten joskus blogiin. ;)).  Tässä lipastossa käytin karnauba nestemäistä vahaa. Levitys - kuivuminen - kiillotus. Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään, jos herää kysymyksiä vastaan mielelläni.