Terassin laatoitus

Powerparkista terveisiä! Lapset laitteisiin ja itse istun täällä ja kirjoittelen kaikille teille. "muka lomalla"...mutta eihän tälläiset työpäivät olis ollenkaan huonoja useamminkin. 😊

Mutta sitten asiaan...En ole mikään laattamies, en liioin nainen. Lähinnä varmaan siksi, kun koen olevani hidas ja homma ei ihan rutiininomaisesti kuitenkaan suju, kun harvoin tekee. Mutta jälleen kerran huomasin olevani laattojen kimpussa. Viimeksi keittiön välitila, josta myöhemmin lisää, nyt terassin laatoitus. Tästä se lähti...

mittailua ja mietintää...laatat oli aika tiukkaan laskettu ja niinhän siinä sitten kävikin, että kaikki meni. onneksi yksikään ei mennyt rikki leikkausvaiheessa.

vähän pidemmällä jo...

ja tälläinen siitä sitten tuli.

Laatta nostettiin myös seinälle, jotta saatiin kivijalkaankin ilmettä. Maalarin on syytä olla tähänkin tyytyväinen.

Lämmintä kesää kaikille!

Tähtituoli - Stjärnstolen

On pitänyt hieman kiirettä ja blogi on jäänyt hieman hiljaiseksi näin alkuvuodesta. Voitteko muuten uskoa, että tässä on nyt jo vuosi pyöritetty tätä yritystä. Itse ei oikein meinaa mennä jakeluun asia. Ei olla pidetty avajaisia, eikä edes vuosijuhlaa...ehkä me korjataan se 10-vuotis juhlissa sitten. ;)

Mutta siis asiaan. Eli töitä on tehty, vaikka kirjoituksia ei ole tullut. Tässä tälläinen sivuprojekti kaverille joululahjaksi. Tuossa se kyllä vielä kaapin päällä odottelee pääsyä perille, mut hei...onhan ensivuonnakin joulu. ;)

Det har varit lite bråttom och bloggen har hamnat lite på efterkälken. Vi har ju förresten hållit igång ett helt år redan. Det är knappt så man förstår det själv. Inte har vi hunnit med öppnings fest och inte heller 1-årsjubileum...kanske när det blir dags för 10-årsjubileum... ;)

Men till saken. Vi har jobbat även om ingenting skrivits. Här ett litet sidoprojekt, tänkt som julklapp till en kompis. Den står nog på skåpet här ännu och väntar, men det snart är det ju jul igen...

Perus koivuinen pinnatuoli lakkapinnalla. Kulahtanut ja käytetyn näköinen. Pinnat irti ja ne liimattiinkin uusiksi.

Helt normal spjälstol i lackad björk, sliten och använd. Några spjälor var lösa och de limmades såklart.

Työvaiheita ei tullut kuvattua, oli niin kiire saada valmiiksi...Mutta tälläinen siitä tuli...

Blev inga foton av arbetsmomenten, då det var så bråttom. Men sån blev den...

Joku ehkä tunnistaa tästä jotain aiempaa, jota on korjattu. Eli tämä menee samaan kotiin, johon meni valkoinen arkku, jossa oli musta tähti.

Ser kanske lite bekant ut? Denhär ska till samma hem som den vita kistan med svart stjärna.

Kiiltoa löytyy...melko hyvä , vaikka ei meillä ihan korkeakiiltoa oikein saakkaan, kun ei ole tiloja, mutta siihen nähden oikein kiva tuli.

Blank blev den också. Inte perfekt, men med tanke på våra utrymmen och att den är målad med pensel så blir den nog godkänd. :)

Ateneumin taidemuseo - Konstmuseet Ateneum

Minulla on ollut etuoikeus ja kunnia päästä jo useamman kerran maalaamaan Kansallisgallerian näyttelyseiniä. Kiitos ja kumarrus tästä kunniasta ja ilosta. Instagramin puolella (MH_Lastu) onkin jo saanut katsella muutamia otoksia viime viikkojen työstä. Mutta ajattelin kertoa teille kuvin ja etenkin sanoin hieman Ateneumista ja siellä työskentelystä.

Vuonna 1887 valmistunut rakennus itsessään jo on näkemisen arvoinen. Eli seuraavan kerran kun vierailet Helsingissä ja sinulla ei ole mukamas varaa maksaa sisäänpääsymaksua näyttelyyn, niin ota itsellesi aikaa ihaillaksesi itse rakennusta. Itse jaksan edelleen joka kerta töihin mennessäni ja kahvia hakiessani katsella upeaa julkisivua ja sen koristelua. Ja aina löytyy joku uusi kohta ja ulottuvuus...muotokuvia, medaljonkeja, tekstiä...wau.

Jag har redan flera gånger haft fördelen och äran att få måla utsällnings-utrymmena vid Finlands nationalgalleria. Ett stort tack för den här glädjen och äran. De som följer oss på Instagram (MH_Lastu) har redan fått se en del av jobbet de senaste veckorna. Men jag tänkte berätta lite mer om Ateneum här, och om arbetet vi gör där.

Byggnaden som är byggd 1887 är en upplevelse i sig själv. Så nästa gång du är i Helsingfors och tycker det är för dyrt att gå på utställning, så ta dig åtminstone tid att beundra byggnaden. Själv orkar jag alltid beundra fasaden  med alla sina utsmyckningar. Och alltid hittar man nya detaljer och dimensioner...

 Sitten päästäänkin itse työntekoon...astutaan ovesta sisään ja siellä ne odottaa. Valtaisat salit ja seinät. Kiipeät telineelle ja toinen, kun puhuu alhaalla tyhjässä salissa, niin mitään selvää et saa, koska kaiku on niin valtaisa. Välillä on pakko lurauttaa muutama nuotti suusta ihan vain akustiikan takia. ;) Sitä en tiedä, että mitä muu henkilökunta on tästä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut sanomista.

Så till själva arbetet... Man stiger in genom dörren och där väntar de, enorma salar och väggar. Du klättrar upp på ställningen, och att försöka tala med kollegan som stannar nere på golvet är hopplöst, på grund av det enorma ekot i de jättestora salarna. Ibland måste man sjunga bara för akustikens skull ;) Vet inte vad personalen tycker on det här, men än har ingen klagat.

Työnteko on Ateneumissa tiimityöskentelyä. Mieluiten kolmisin, kahdestaankin toki onnistuu. Yksi maalari on ylhäällä telineillä ja kaksi alhaalla. Se mikä tästä tekee haastavaa on toki tämä tiimityöskentely, mutta myöskin se, että seinät eivät ole niin sanotusti rissapinnalla (telalla maalattuja) vaan sinne tehdään sivellinjälki sinne seinään.Työjärjestys siis kulkee pähkinänkuoressa jotenkin näin; Ylhäällä olija levittää maalia telalla ja tekee sivellin jäljen. Alhaalla olija telaa maalia seinään sivellinjäljen päälle ja toinen maalari tekee sivellinjäljet alhaalta ylös häivyttäen. Ja siis tietenkin alaosan rajaus, telineen siirto kokoajan eteenpäin (maalipinnat eivät saa kuivahtaa ylä- ja alaosan välissä). Tässä hommassa näissä seinissä tulee hiki. ;)

Det är lagarbete som gäller vid Ateneum. Helst ska man vara tre, men två går nog om man måste. En målare uppe på ställningen och två nere på golvet. Lagarbetet måste funka perfekt. En annan utmaning är att det ska vara penselyta på väggarna. Målaren uppe på ställningen rullar alltså ut färgen och slätar över med pensel på den övre delen av väggen. Nere på golvet rullar en målare resten av väggen och den tredje slätar över med pensel och flyttar ställningen osv. Och bråttom är det, färgen får inte hinna torka det minsta mellan momenten.

 Pääsalin huonekorkeus tai seinäkorkeus ei taida kovin paljoa viidestä metristä jäädä. Siinä voi jokainen miettiä millaisillä telan / sivellinvarsilla ja voimilla joutuu seinää maalaamaan ja sivelemään. 

Vägghöjden i huvudsalen är nog inte mycket under fem meter. Så ni kan tänka er hur långa förlängningsskaft som behövs och hur tungt det är att jobba med dessa. 

 Tästä oviaukosta mahtuu pidempikin ihminen kulkemaan. Oikeassa reunassa muuten rappusten kaide ja pylväs, jotka maalasimme myös. Tässä vielä valkoisena.

Genom den här dörröppningen ryms även en längre person. Till höger trappräcken och pelare som vi också målade, här dock ännu omålade.

Tässä ystäväni, työkollegani Piia antamassa hieman perspektiiviä seinien koosta.

Här min vän och kollega Piia, ger lite uppfattning om hur enorma väggytor vi talar om.

Kuin myös tässä myös. Tämä on siis suuren salin suurin seinä. Kolme maalaria ja kaksi tuntia siinä menee ammattilaisiltakin. Ja taukoja ei pidetä, koska maalihan kuivuu. Kyllä siinä saa dödöt kyytiä. :D

Även här lite perspektiv. Det här är största väggen i stora salen. Det krävs tre målare och två timmar även om man är proffs. Och pauser har man inte tid med, färgen får ju inte torka. Deodoranten sätts minsann på prov. :D

Ja koska Ateneumissa ollaan, niin pitihän sitä tälläinen taiteellinen telinekuva ottaa teille.

Och eftersom det är Ateneum, så måste man ju ta en lite konstnärlig bild åt er.

Tässä kaiteiden maalaus jo käynnissä. Maalina Empire, kyllä tiesi päivänpäätteeksi maallanneensa. Onneksi on isot salit ja haisut hieman leviää. Tämäkin on helpoin tehdä kahdestaan, toinen telaa, toinen sivelee. Kyllä kelpasi taas kollegan Piian kanssa työskennellä...yhteistyö sujuu kuin tanssi.

Målning av trappräcken på gång. Målades med Empire, och det kände man nog av vid slutet av dagen. Stora salar som tur var, så ångorna blir inte alltför koncentrerade. Det här går också bäst om man är två, en rullar och den andra kommer efter med pensel.

Ja tässä jo valmiina (näin nopeaa se on. ;)). Empire on puolihimmeä alkydimaali. Ylemmässä kuvassa kaide siis vielä märkä, siksi niin kiiltävän näköinen. Totesin kyllä kollegalle, että ei olisi ollenkaan huono idea vetää ihan kiiltäväksi noita kaiteita ja pylvästä. Mutta empire sopinee paremmin vanhan talon tyyliin kuitenkin. :)

Vielä lopuksi haluan kiittää Ateneumin työntekijöitä. Olen oppinut paljon siitä miten taidenäyttelyt pystytetään ja miten paljon työtä siitä koituu. Olen päässyt katsomaan taidetta läheltä ja nauttimaan hyvästä seurasta kaiken työnteon keskellä. Toivottavasti näemme taas!

Färdigt! Tänkt så fort det går :). Empire är en halvmatt alkydfärg. På den övre bilden är färgen våt ännu och ser därför så blank ut. Vi konstaterade nog att helblankt inte skulle vara helt fel men halvmatt passar nog bättre in i ett gammalt hus ändå.

Ännu vill jag tacka Ateneums personal. Jag har lärt mig massor om hur mycket arbete som ligger bakom konstutställningar och vad som krävs. Jag har fått se allt på nära håll och fått njuta av gott sällskap bland allt jobb. Hoppas vi ses igen!

Toisenlainen arkku - Annorlunda kista

On erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Tässä yhden arkun kunnostus hieman perinteisemmin, kuin edellisen...Maalarilla meinasi välillä mennä sormi suuhun, mutta tutkitaan ja hutkitaan ja niin miehen sanat "ihan niinkuin sille ei olis koskaan tehty mitään" -kruunasi tämän tekeleen ja maalarin mielen.

Det finns lika många åsikter som det finns människor. Här en mer traditionell kist-renovering än senast. Målaren fick en del att fundera på men det löste sig till sist. Och gubbens ord "ser ut som det aldrig blivit gjort nåt åt den" -var pricken på i:et.

Tästä siis lähdimme. Arkku oli joskus ehkä 70-80-luvulla kunnostettu. Lohkemia oli paljon ja no...arkku oli aika surullisen oloinen tänne tullessaan.

Utgångsläget. Kistad hade blivit fixad senast nångång på 70-80-talet. Den såg ganska medfaren ut.

Keskellä oli hienosti maalattu kranssi ja nimi Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Arkulla oli siis ikää. Kerrostusta oli valtavasti. Edellinen kunnostaja oli siloittanut kaiken tasaiseksi spakkelilla. Mikä silloin ja edelleenkin joskus ja jotkut käyttävät tekniikkana. Itse olemme sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa ikä saa ja pitää näkyä. Ja vähempi on parempi. Asikas toki aina päättää, mitä tehdään, mutta voimme antaa vinkkejä ja mielipiteitä asiasta. :)

Mitt på locket fanns en målad krans och texten Brita Lovisa Johans Dotter 1885. Så nog hade den åldern inne minsann. Det fanns många lager och förra fixaren hade täckt över allt med spackel. Vilket då var helt normalt och tekniken används fortfarande ibland i vissa kretsar. Själv tycker vi i vissa fall att åldern får och ska synas. Och mindre är ofta bättre. Kunden bestämmer ju såklart, men vi kan ge tips och råd.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa irtoava aines pois ja korjata vauriot, mutta kun irroittelin kerroksia löysin arkun alkuperäiset värit ja tekstit ja ai että kun syyhytti tuoda alkuperäisyys kokonaan esiin ja riisua arkku. Asiakkaan kanssa sitten juteltiin ja päätettiin, että koitetaan tuoda se alkuperäinen ilme arkkuun takaisin.

Till en början var det tänkt att löst material tas bort och skadorna repareras, men under de lösa lagren hittades de ursprungliga färgerna och texten och oj vad det började klia i fingrarna att få återställa kistan till sitt ursprungliga skick. Diskussion fördes med kunden och beslutet togs att återställa kistan.

Tästä siis omma lähti. Kranssin alta paljastui alkuperäinen teksti ilman kransseja ja krumeluureja, ootrauksetkin löytyivät pohjalta.

Ursprunglig text hittades under kransen, utan krans och krumelurer, gammal ådring syns också underst.

Riisumista...etenkin taottujen metalliosien putsaus toi mielestäni arkun eloon. Spakkeli ei mielestäni kuulu metallin päälle...ainakaan näissä määrin kuin tässä arkussa oli...

Att få bort allt spackel, speciellt från de smidda metalldelarna, väckte nytt liv i kistan.

Ja sitten kun kaikki oli putsattu ja puhdistettu ylimääräisistä spakkeleista ja kerroksista lähdettiin etsimään värejä, ootrattiin vanhan mallin mukaan ja lopuksi tietenkin vielä alkuperäisellä keltaisella nimi ja vuosiluku paikoilleen. Maalari oli jälleen tyytyväinen.

Så när allt blivit putsat och tvättat och allt överflödigt material tagits bort, så blev det att söka reda på rätt färger och nyanser. Ådring enligt gammal modell och så texten såklart. Målaren var nöjd än en gång.

Oikein kiva. Kranssi tosiaan jäi pois, koska sitä ei alkuperäisessekään ollut. Nimikin hieman muuttui matkanvarrella. Lovisa oli päällä, mutta Luvisa U:lla alla, joten Luvisa tuli myös kanteen. Asiakas oli ilmeisen tyytyväinen ja seuraava asiakkaan arkku odotteleekin kuivumista pajalla. Siitä tuonnempana kesällä sitten. ;)

Riktigt fin. Kransen lämnades bort eftersom den ursprungligen inte funnits. Namnet ändrades också lite. Lovisa stod det ju på locket när vi fick kistan men längst under alla lager och spackel stod klart och tydligt Luvisa. Så Luvisa blev det. Kunden var mer än nöjd och hade med sig ännu en kista åt oss när de hämtade Luvisa.

Kirjoituspöytä - Skrivbord

40-luvulla tehty tamminen kirjoituspöytä oli päässyt hieman rupsahtamaan. Loppuajat ennen uutta alkua pöytä oli seissyt kylmässä eteisessä odottaen, että pääsisi taas arvoiseensa paikkaan.

Ett skrivbord från 40-talet hade blivit lite trött och hängigt. Sista tiden innan återupplivningen stod det i en kall tambur och väntade på att någon skulle förbarma sig över det.

Pöytä sai siis heti ensi töikseen vain seistä ja kuivua. Ja olla pajalla silmänilona.

Så till att börja med stod det bara och torkade, återhämtade sig liksom. Och en glädje för ögat var det ju ändå.

Kyseessä on kaksipuoleinen pöytä. Ehkäpä konttorissa sijainnut. Asiakkaillekin silmäniloa kauniissa taustapuolessa.

Baksidan var lika fin. Kanske tänkt till nåt fint kontor eller nåt.

Kansilevy oli pahiten kärsinyt. Vesi- ja aurinkovaurioita, tummaa antiikkivahaa ja viilupintaisena mietimmekin hetken, että mitenkähän mahtaa kansilevyn kanssa käydä. Ja tietenkin näin hienon pöydän kansilevyn pitää olla aitoa nahkaa, ei kangasta kuten kuvasta näkyy.

Bordskivan hade lidigt mest. Vatten- och solskador, mörkt antikvax och med tunn faneryta. Så visst funderade man lite att hur ska det här sluta. Och naturligtvis ska ju ett sånt här bord ha äkta läder som skrivunderlag.

Tästä sitten lähdettiin. Pöytä osiin ja sikli käteen.

Bara att börja på. Bordet i delar och sickeln i hand.

Kun sikli on oikein teroitettu, niin työ sujuu yllättävän joutuisasti ja mukavasti.

Finns knappast många som vet hur man vässer sickel nuförtiden? Men då man kan går jobbet som en dans.

Tässä runko osat. Vasemman puoleinen siklattuna ja putsattuna. Oikea joutaa vielä käsittelyyn.

Stommen. Till vänster sicklad och putsad, den till höger väntar på sin tur.

Pöytä oli hieman matala asiakkaalle, joten sitä päätettiin korottaa hieman. Uusi tammi on täysin eriväristä kuin vanha tammi, joten maalari sai näyttää taitonsa "värjäämällä" uuden tammen pöytää sopivaksi. Jalat onnistui MH Lastun mielestä erinomaisesti. Näyttää siltä, että jalat olisivat aina olleet tälläiset. Alla valmis pöytä. Nahkalla päälystettynä. Jalat kohillaan. Pinta sellakalla kirkastettuna ja vahattauna. Eikun käyttöön.

Bordet var en aning för lågt åt kunden, så benen förlängdes. Ny ek är ju helt annan färg än gammal ek, så målaren fick än en gång visa sina talanger. Benen blev jättebra tycker vi, man skulle tro att de alltid varit sådana. Nedan det färdiga skrivbordet, med förlägda ben och nytt läder högst upp. Ytbehandlad med shellack och vaxad. Bara att använda.

Nojatuoli - Länstol

Tarina nojatuolista joka oli maalarille melkein ylivoimainen...itkupotkuraivareita kuin kolmevuotias tuli heitettyä, epätoivoa oli ilmassa ja lähellä oli soitto verhoilijallekin; "mitä maksaa, jos teet loppuun?!"
Mutta hitto, periksi ei anneta...ainakaan miehen mielestä, joten piti sitten itse hoitaa homma. Ja no...kuvat puhukoon puolestaan (tai vastaan. ;))

Stolen som nästan blev för mycket åt målaren. Frustrerade utbrott, desperata stunder och tankar på att ge jobbet till en riktig möbeltapetserare.
Men int kan man ju ge upp... sa gubben iallafall, så då måste man väl göra sitt jobb då. Bilderna talar väl för sig själv (eller emot)...

Tästä lähdettiin. Istuimen jouset tiesin, että joutuu vaihtamaan, mutta yllätyksiä tuli matkan varrella useita.

Utgångsläget. Visste att resårerna behövde bytas, men flera överraskningar dök upp under arbetets gång.

Purkamisestahan tälläinen melko usein lähtee...

Oftast börjar man med att förstöra...

Selkänoja irroitettuna ja sieltähän paljastui alkuperäiset kankaat. :)

På ryggstödet hittades de ursprunugliga tygen.

Kuten myös rungosta. Istuin osasta alkuperäiset kankaat oli otettu alta pois.

Även på stommen. På sitsdelen hade någon avlägsnat dem i ett tidigare skede.

Lisää purkamista...pölyä ja lisää pölyä. Hengityssuojain on aika oleellinen näissä hommissa.

Mer rivning...och mera damm. Andningsskydd rekommenderas.

"tyhjä kangas" = apua...maalarilla meinas tulla ramppikuume.

I det här skedet är "HJÄLP!!" första tanken...

istuinosa oli tosiaan tosi huonossa kunnossa. Tiesin, että koko istuin osa menee uusiksi jousien osalta, mutta tosiaan koko kehikko oli uusittava.

Sitsen var väldigt dålig. Förutom resårerna behövdes även allt annat förnyas.

Tässä uusi alusta. Koivusta, pitäisi kestää seuraavat sata vuotta. :)

Ny ram till sitsen. Björk, borde hålla i hundra år till.

Ja tässä satulavyöt, jouset patjat ja kaikki jo kiinni...Ja kohta voidaan aloitta itse verhoilu...

Sadelgjordar, resårer, stoppning, allt... snart kan vi börja med själva möbeltapetseringen...

Runko osa ja selkänoja odottavat myös verhoilua.

Stommen och ryggstödet väntar också på nytt tyg.

Tämän piilotin tuolin runkoon. ;) Kun kerran kaikki meni vaihtoon, niin tallennetaan historia kuitenkin tulevia käyttäjiä varten.

Det här gjömde jag inuti stommen. Information för kommande generationer.

Välikuvia ei tullut hirveästi otettua...tämä taitaa olla ainut.

När man får upp farten glömmer man att ta bilder.

ja sitten...tadaa! se on valmis! Kuvien perusteellahan homma sujui kuin leikiten. NOT. ;')

Färdig!! Det gick som en lek, va?

vielä ennen ja jälkeen kuva. Kyllä sitä pitää kai tälläisenä "harrastelija"-verhoilijana olla aika tyytyväinen lopputulokseen.

Före och efter. Såhär som "hobby"tapetserare borde man väl ändå vara ganska nöjd ändå...